Kallelan tila Uudenkaupungin Kalannissa on hevosalalla aktiivisesti toimivien Hannu ja Kaisa Nivolan kotitila. Tilalla on kasvatettu hevosia jo 1990-luvun alusta lähtien. Kallelan Oriasema on myös tunnettu oritarjonnastaan. Tilalla asuvien oriiden lisäksi käytössä on suuri määrä pakasteoreja. Useina vuosina Hannu ja Kaisa ovat tuoneet suomalaisille hevoskasvattajille tarjolle uusia oreja jotka asustavat oriasemalla. Viimeisin hankinta tilan oritarjontaan oli viime keväänä hankittu Friendly Bourbon, joka hankittiin muutaman kasvattajan kanssa yhteisomistuksessa. Friendly Bourbonin lisäksi tänä vuonna ”live-oreina” ovat olleet Diamond Duo, Farifant, Mavens Way, Zola Boko sekä suomenhevosori Erikasson. Tuontiorejakin listoilla on nelisenkymmentä.

Kallelassa astutetaan omia tammoja vuosittain 7-15 kappaletta. Asiakkaiden tammoja käy oriasemalla ahkerasti keväästä syksyyn asti. Osa asiakkaiden tammoista myös asuu ja varsoo Kallelassa, joten varsomisaikaan riittää kiirettä sekä tammatallissa että siittolan puolella.

Jalostusvalintoja tehdessä Kallelassa mietitään suvut tarkasti ja sen perusteella päätetään käytettävät oriit tammoille. Oriiden on oltava myös järkevään hintaan saatavia sekä siinä määrin kaupallisia, että tulevat varsat on mahdollista saada myytyä tuleville omistajille.

Kallelassa varsat asuvat 1,5-vuotiaaksi asti. Ensimmäinen kesä menee emien kanssa laitumilla nauttien kesästä. Talvella varsat vieroitetaan ja siirretään yhteispihattoihin niin, että sekä ori- että tammavarsat ovat alkuun kaikki samassa pihatossa. Ne erotellaan sukupuolen mukaan erilleen joskus helmi-maaliskuun aikana. Toki aikaisemmin, jos tarvetta on. Seuraavana keväänä kaikki vielä menevät laitumelle nauttimaan vapaasta kesästä ja syksyn tullen siirtyvät nuoret hevoset pikkuhiljaa harjoittelemaan tulevaisuuden töitä ravitalleille. Omista varsoista osa myydään vuosittain huutokaupassa, huutokauppaan menevät hevoset päätetään jo hyvissä ajoin ennen ilmoittautumisaikaa ja osa omista kasvateista on löytänyt omistajat jo aikaisemmin.

Varsomiset kestävät lähes joka vuosi maaliskuulta vähintään juhannukselle ja vaikka käytössä on uudet tekniikat varsomisten valvomiseen ja useampi työntekijä valvomassa vuorotellen on varsomisaika vaativaa ja raskasta työtä kun sitä tehdään näin isossa mittakaavassa.

Kiireisempinä vuosina Kallessa on astuvia oreja ollut 13 kappaletta kun ravihevosten lisäksi paikalla on ollut useampia ratsuoreja. Nykypäivänä siittolassa asuu astutuskaudella 4-6 oria vuosittain.

Kantatammoista ehdottomasti tuottoisin on ollut Louise Småbo (Super Arnie – Miss Chansette – Speedy Spin). Se varsoi kaikkiaan 14 varsaa joista 10 viimeisintä Kallelassa. Näistä varsoista tähän mennessä menestyneimmät ovat olleet Callela Ladyboss (i. Andover Hall), Callela Lisbeth (i. Quite Easy) ja Callela Leonard(i. S J’s Photo). Callela Ladyboss on mm. voittanut ikäluokkiensa Kasvattajakruunut 3- ja 4-vuotiaana. Se on St Michel tammatähti ja Kuopio Stakes voittaja. Tamma päätti kilpauransa vuoden 2019 lopussa ja on takaisin Kallelan tilan laitumilla tämän kesäisen orivarsansa kanssa (i. Maharajah).  

Callela Lisbeth on seurannut isosiskoansa mitä menestykseen tulee. Se voitti ikäluokkansa Kasvattajakruunut 2- ja 3-vuotiaana. Sen lisäksi menestystä on tullut mm. myös Arvid Avallin muistoajosta sekä Villinmiehen Tammakilvasta joissa se oli toinen.

Näiden kahden tamman väliin Louise Småbo varsoi orivarsan Callela Leonard. Se on voittanut Lämminveristen Kriteriumin sekä ollut mm. toinen Seppeleajossa. Ruuna on tienannut palkintorahoja lähes 200 000 euroa.

EL Miss Andover on varsonut Kallelassa kaikkiaan yhdeksän varsaa. Viimeisin varsa on tältä kesältä. EL Miss Andoverin menestynein jälkeläinen on vuonna 2014 syntynyt Callela Einstein (i. Classic Photo). Callela Einsteinin tilillä ei ole rahakkaita suurkilpailuvoittoja Jokimaa Tekee Tähtiä kilpailun lisäksi, joten sitä voitaisiinkin kutsua melkoiseksi työjuhdaksi omalla urallaan. Suurkilpailuvoittoja löytyy sen sijaan Callela Elizan (i. Love You) kunniataulusta. Tamma on voittanut urallaan mm. niin Kavattajakruunun 2- ja 4-vuotiaana, se on Lämminveristen Tammakriteriumin sekä Tammahambon voittaja.  Callela Einsteinin tavoin Callela Everestillä (i. S J’s Photo) ei ole suurkilpailuvoittoja tilillään, vaikka voittorahoja on kertynyt mukava summa.

Callela Elegantilla (Duran Hanover – Esma) on kaikkiaan viisi varsaa. Näistä menestynein on Callela Colibri (i. S J’s Photo)joka on tehnyt itse ensin mukavan uran raviradoilla, sijoittuen mm. Kasvattajakruunussa sekä Isla-ajossa ja on siirtynyt sen jälkeen omistajallaan siitostamman tehtäviin. Callela Elegantin varsoista on vielä mainittava myös Callela Chelsea (i. Zoogin). Tammalla on toiseksi eniten juostua rahaa emänsä jälkeläistä.

Kallelassa vaikuttaa jalostuskäytössä myös Venicen sisar Vienna (Sierra Kosmos – Vivace). Sillä on kolme Callela kasvattajanimellä syntynyttä varsaa. Näistä vanhin on syntynyt 2018.

Alkuperäiseltä nimeltään Callela Redhead (Express It- Red Monkey), jonka kilpailunimenä oli Kiss My Turku, on takaisin kasvattajansa tallissa jalostuskäytössä. Kiss My Turku keräsi kolmen vuoden ajan rahaa hyväntekeväisyyteen ravikilpailupalkinnoista. Tuotot lahjoitettiin lastensairaalalle. Vuoden turkulaiseksi 2016 valittu Kiss My Turku on nyt varsonut kolmesti, varsoista Callela Karin on juuri myyty huutokaupassa uudelle omistajalle.

Toki Kallelan laitumille mahtuu myös yksi suomenhevonen. Ylitalo Gardensin kanssa yhteisomistuksessa oleva Tarjatar on varsonut kaikkiaan 12 varsaa, joista seitsemän viimeisintä tälle yhteisomistukselle. Vanhin varsoista on 2016 syntynyt Tarjatar. Kallelassa syntyneistä varsoista kolme vanhinta, Tarjatar, Jennitär sekä Mauno Henrik ovat alottaneet kilpailu-uransa.

IMG 0044 louise smbo

Louise Småbo (Super Arnie – Miss Chansette)

IMG 7516 kallela ladybossin varsa

Callela Ladybossin orivarsa Maharajahista on komea ilmestys.

IMG 7595 EL Miss Andover ja varsa Hannu ja Kaisa

Hannu ja Kaisa Nivola tervehtimässä yhtä luottotammoistaan, EL Miss Andoveria ja sen kesällistä varsaa (i Fabulous Wood)

IMG 8040 callela ladyboss

Callela Ladyboss on menestynein Hannun ja Kaisan kasvateista.

IMG 8135 callela eliza

Luonteikas Callela Eliza kilpaili menestyksekkäästi Markku Niemisen valmennuksesta.

IMG 8377 kiss my turku

Kiss My Turku eli Callela Redhead teki ravihevosia tunnetuksi hyväntekeväisyyshevosena.

IMG 8773 friendly bourbon

Siittolan uusin hankinta on yhteisomistukseen tullut ori Friendly Bourbon. Ori sai noin 100 tammaa ensimmäisellä kaudellaan Suomessa.

 

Olen turkulainen keraamikko ja ammatillinen opettaja Pipa Hytinkoski. Keramiikkateokseni kantavat mukanaan hetkiä joita olen kokenut luonnon rauhassa,niin yksin kuin myös hevosen kanssa.Viime vuosiin on mahtunut useampia pitkiä vaelluksia niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Suomalainen metsä, muinaiset tavat ja uskomukset ovat kuitenkin aina olleet lähimpänä sydäntäni,niinpä suomalainen mytologia ja sen luonnonhahmot elävät myös teoksissani. Rakkaus hevosiin ja omaan hevosharrastukseeni näkyy varmasti myös näissä teoksissani.

Työskennellessäni saven kanssa minulle on luontaista luoda tarinoita ja illuusioita.Leikitellä materiaalin muodonmuutoksilla. Aina yhtä kiehtovaa, kuin materiaalin muuntuvuuskin, on havainnointi oman työskentelyn prosessista.Työskentelyni on intuitiivista, ja kun teos alkaa syntyä,annan sille luvan johdatella ja leikitellä kanssani.Keramiikkateos kasvaa pikkuhiljaa,hakee muotoaan elävinä viivoina,hahmoina,ja polkuina.Samoin kuin elämä itse.

Toivon että näitä teoksia veistäessäni kokemani ilo ja oivallus välittyisi valmiin työn muodossa myös sinulle.Ajatuksia vapaasti kuljettaen,mahdollisesti myös uusia polkuja avaten.

Työhuoneeni sijaitsee Metsämäen raviradan tallipihassa. Tervetuloa muotoilemaan ihan oma taideteos, vaikkapa hevonen! Tulevana kevät- kesäkautena 2022 olisi mahdollista järjestää kursseja. Tervetuloa ☀️🐴☀️

IMG 1937

IMG 2041

IMG 7730

Irina Kokon tallissa kasvaa niin suomenhevosia kuin puoliverisiäkin

Salon Hajalassa asuva Irina Kokko on tuttu näky niin ratsastuskilpailuissa kuin nuorten hevosten tapahtumissa. Tallin kasvateista suomenhevoset saavat kasvattajanimekseen Kulta-Ahon ja puoliveriset Gold Meadow’s.

Ensimmäiset kasvatit syntyivät jo 2000-luvun alussa, näillä varsoilla ei kuitenkaan vielä ollut kasvattajan etuliitettä nimissään. Tuulta purjeisiin kasvatustoiminta sai vuoden 2007 aikana kun Irina perheineen muutti Kulta-Ahon tilalle. Ensimmäinen ikäluokka Kulta-Ahossa syntyneitä varsoja oli pelkästään suomenhevosia ja ne syntyivät vuonna 2008. Tämän jälkeen mukaan tulivat puoliveriset ratsut. Kolmentoista viimeisen vuoden aikana suurin osa tilan kasvateista on ollut puoliverisiä. Varsat nimetään vuosittain aakkosjärjestyksessä, joten tämän vuoden varsat saavat nimensä K-kirjaimella.

Alkuvuosina Kulta-Ahossa syntyvät puoliveriset olivat lähes poikkeuksetta estesukuisia hevosia, sillä Irinaa kiinnosti esteratsastus kilpailulajinakin. Sittemmin vuosien edetessä mukaan on tullut myös kouluhevosjalostusta. Tilalla on muutaman vuoden ajan ollut jo käytössä estesukuinen jalostusori Gigolo van Paemel jonka vuoksi estesukuisia tammoja on pidetty siitoskäytössä. Suomenhevosten orivalinnat ovat aina olleet helppoja Irinalle. Kaikki hänen kasvattamansa suomenhevosvarsat ovat saaneet isäoriikseen sellaiset hevoset joita Irina on itse kouluttanut sekä ratsastanut. Vuosien aikana tallin karsinoita ovat asuttaneet jalostusoreista mm.  Lakeuden Ihme, Säkkärän Sälli, Tosi-Romeo sekä Taikavelho. Puoliveristen orien osalta Irina käyttää  ainoastaan sellaisia jalostusoreja jotka sopivat sukunsa puolesta omille tammoille ja jotka aiheuttavat riittävän hyvän mielikuvan siitä mitä varsasta voisi olla tulossa jos kaikki onnistuu. Ilman tätä oriista tulevaa ”wow efektiä” ei Irina oreja käytä.  

Irina on rauhoittanut oman tallinsa vierailta tammoilta kokonaan, vaikka pihassa onkin aina asunut astuvia oreja. Oriit on käytetty lähistön oriasemilla hypytyksessä eikä vieraita tammoja ole otettu lainkaan tallille astutuksien ajaksi, jotta talli pysyisi mahdollisimman rauhallisena oriiden asua.

Irina pyrkii kasvattamaan laadukkaita urheiluhevosia, jotka pääsevät kilpailemaan mahdollisimman korkealla tasolla ja toivoo, että omat kasvatit pääsevät esittämään kykyjään kilpaurheilua harrastavissa kodeissa. Omista kasvateista muutamia tammoja on myös jätetty jatkamaan emiensä työtä siitoksessa. Mitenkään nopeaa sukupolvien välinen kierto ei siltikään ole, sillä myös nämä kotiin jäävät tammat tekevät ensin uraa kilparatsuina. Näin myös nähdään tammojen vahvuudet ja heikkoudet seuraavan, entistä paremman, sukupolven tekemistä varten. Kaikki tilalla syntyvät nuoret käytetään mahdollisuuksien mukaan nuorten hevosten tapahtumissa sekä näyttelyissä. Tämä on hyvä keino pysyä nuoren hevosen kanssa sopivalla ja oikealla polulla kohti aikuista kilpahevosta.

Kaikki Irinan siitoksessa olevat tammat ovat tehneet oman uransa ensin kilpahevosina. Viimeisin hankinta tammajoukkoon on kansainvälisellä tasolla esteratsastuksessa kilpaillut ja menestynyt Zia Haida (Casco – Odette C).  Muita siitostammoja ovat mm. Gypsie D (Obsession B – Ultra van de Heide), Gold Meadow’s Champagne (Singapore – Speedy Asperentto) sekä Caja-Camira (Camiros – Vanessa XI).

Vaihtelua vuosittaisessa varsamäärässä on aina ollut hyvinkin paljon. Joinakin vuosina on syntynyt useita varsoja ja toisina vuosina on tyydytty vain yhteen varsaan.  Kaikkia tammoja ei astuteta vuosittain, jotta kaikille olisi tilaa tallissa ja pihatossa myös talven aikana. Omista kasvateista Gold Meadow’s Casanova on menestynyt nyt hyvin juniori-ikäisen ratsastajansa kanssa. Erittäin lupaavilta vaikuttavat myös nyt 5- vuotiaat kasvatit Gold Meadow’s Golden Boy sekä suomenhevostamma Kulta- Ahon Helmi jonka ympärille on tehty muutaman omistajan käsittävä kimppaomistus.

Kuvat ja teksti Leena Kahisaari

Irinan kasvatti Gold Meadow’s Fly High kantakirjattiin juuri I palkinnolla. Myös sen orivarsa Gold Meadow’s Kiss Me palkittiin I palkinnolla.

Irinan kasvatti Gold Meadow’s Fly High kantakirjattiin juuri I palkinnolla. Myös sen orivarsa Gold Meadow’s Kiss Me palkittiin I palkinnolla.

Jalostusori Gigolo van Paemel (Cicero Z – Sissi) hyväksyttiin jalostukseen vuonna 2017 ja on nyt muutaman vuoden jalostuskäytössä Kulta-Ahossa.

Jalostusori Gigolo van Paemel (Cicero Z – Sissi) hyväksyttiin jalostukseen vuonna 2017 ja on nyt muutaman vuoden jalostuskäytössä Kulta-Ahossa.

Estesukuinen Obsession B varsansa kanssa kesällä 2021 laitumella. Varsan isä on Gigolo van Paemel.

Estesukuinen Obsession B varsansa kanssa kesällä 2021 laitumella. Varsan isä on Gigolo van Paemel.

Irina tervehtimässä vuotiaiden tammojen laumaa laitumella.

Irina tervehtimässä vuotiaiden tammojen laumaa laitumella.

5-vuotias kimppatamma Kulta-Ahon Helmi on kilpaillut tänä vuonna nuorten hevosten luokissa.

5-vuotias kimppatamma Kulta-Ahon Helmi on kilpaillut tänä vuonna nuorten hevosten luokissa.

Gold Meadow’s Golden Boy kuuluu lupaaviin nuoriin hevosiin.

Gold Meadow’s Golden Boy kuuluu lupaaviin nuoriin hevosiin.

Irina on tällä kaudella kilpaillut myös jalostukseen hyväksytyllä orilla Hiljalan Fantom.

Irina on tällä kaudella kilpaillut myös jalostukseen hyväksytyllä orilla Hiljalan Fantom.

Perttelissä asuva Hanna Asklöf kasvattaa connemaraponeja Ohana kasvattajanimellä. Tähän mennessä varsoja on syntynyt 22 kappaletta. Ensimmäinen varsa syntyi vuonna 2005. 

Ensimmäisen tammansa Hanna osti vuonna 2002. Suomessa syntynyt Aramara Eliza (Ardnasillagh O’Flaherty – Pilgaards Camilla) toimi siitosuransa lisäksi myös Hannan kilparatsuna. Tamma varsoi kaikkiaan seitsemän varsaa, joista kuusi syntyi Hannan omistuksessa. Tammavarsoista molemmat on kantakirjattu ja orivarsoista Ohana Domhnall Dash vaikutti useita vuosia jalostuksessa, se kantakirjattiin Ypäjällä ponioripäivillä vuonna 2013 II palkinnolla. Ori kilpaili myös koulu-, este- ja kenttäkilpailuissa kansallisella tasolla. Ohana Domhnall Dash ruunattiin syksyllä 2020 ja myytiin, uuden omistajansa kanssa se jatkaa kilpauraansa. 

Ruotsissa syntynyt tamma Woolpacks Sweetie Pie (Janus – Bolle Cornett) tuli 4 vuotiaana Suomeen. Myös Woolpacks Sweetie Pie kilpaili koulu- ja esteratsastuksessa aluetasolla siitostamman velvollisuuksien ohella. Tamma varsoi kaksi varsaa Hannalle. Näistä 2008 syntyt Ohana Cornette (i. Pady Melody d’Auxence) on jatkanut Woolpacks Sweetie Pien sukulinjaa Hannalla. 

Aramara Elizan ja Woolpacks Sweetie Pien lisäksi Hannalla on ollut jalostuskäytössä omien kasvattien lisäksi Suomessa syntyneet Doyher Ruby Rose, Aramara Spring Edition, Rockfield Eternity, Doyher Rioghnach, Hagelunds Carlene sekä Rockfield Euphoria. Ensi vuonna on odotettavissa toinen kolmannen polven kasvatti sekä ensimmäinen neljännen polven omakasvatti. Iso-Britanniassa syntynyt tamma Edenwoods Cassiopeia Cashel ostettiin vuonna 2011. Se on tehnyt alkuun uraa koulu- ja esteradoilla mm. Hannan tyttären Pepin kanssa. Ensimmäisen varsan tamma teki Hannalle vuonna 2018. Tamman toinen varsa syntyi tänä kesänä. 

Hanna on myös oriinpitäjä. Tilalla ovat asustaneet jalostusoriit Ohana Domhnall Dash, Dark Edition sekä Dale Mountain Mist jonka Hanna osti vuonna 2019. Dale Mountain Mist kilpaili Hannan tyttären Pepin kanssa kouluratsastuksessa. Ori menehtyi alkuvuodesta 2021 ja kun Domhnall Dash myytiin, oli pihassa tilaa uudelle jalostusorille. Näin kimo-ori Sternbergs Marvin (Skousboe Morning Rock – Renate vom Donaumoos) saapui pihaan. Ori on jo aloitellut kouluratsastuksessa kilpauraansa Pepin kanssa tämän kesän aikana. Hannan oriit ovat myös aina olleet vieraiden tammojen käytössä. 

Hannan kasvatuksen kultaisena lankana on saada jalostuksen tuotteena terveitä käyttöponeja jotka myös ovat rotutyypillisiä ja rakenne sellainen, että se kestää käyttöä. 

Hannalla on pyrkimys näyttää kaikki omat kasvatit niin Suomen Hippoksen näyttelyissä kuin muissakin poneille tarkoitetuissa tapahtumissa niiden ollessa nuoria. Myöhemmässä vaiheessa niillä kilpaillaan alue- tai kansallisella tasolla. Hannan toive onkin, että suomalaisia poneja nähtäisiin enemmän kilparadoilla. Tämän vuoksi omat tammat myös tekevät kilpauran siitoskäytön lisäksi. Tilalla on pienimuotoista tuntitoimintaa, joten kaikki ponit pääsevät tekemään ratsun töitä eri tasoisten lasten kanssa. Hanna ratsuttaa itse kaikki kasvattinsa, jonka jälkeen ne pääsevät pikkuhiljaa mukaan tuntitoimintaan. Tuntilaisista myös useat kilpailevat Hannan poneilla. Tällä tavalla on mahdollista saada tuloksia ja näkyvyyttä omille kasvateille. Tällä hetkellä ratsastuskäytössä on viisi vanhempaa tammaa jalostusori Marvinin lisäksi. Nuoria poneja on kasvamassa kolme kappaletta ja mukaan mahtuu vielä kaksi tammaa, joilla on allaan tämän kesäiset varsat. 

Tarkoituksena on tehdä muutamia connemaravarsoja vuosittain, ensi vuodelle odotetaan kolmea varsaa. Tulevaisuuteen kuuluu myös pienessä mittakaavassa puoliverivarsojen kasvatus.  

Kuvat ja teksti Leena Kahisaari

IMG 6896 hanna ja Sternbergs Marvin  

Hanna ja tilan uusi jalostusori Stenbergs Marvin

IMG 3554 ohana domhnall dash ja milena hukkanen

Jalostusori Ohana Domhnall Dash ja ratsastajansa Milena Hukkanen. 

IMG 3554 ohana domhnall dash ja milena hukkanen

Woolpacks Sweetie Pie ja Hanna laatuponikilpailussa vuonna 2009

IMG 6958 Ohana Maleficent Ohana Kassiopeia Kashel ja Ohana Lady Lannister

Nuoret tammat Ohana Maleficent, Ohana Kassiopeia Kashel ja Ohana Lady Lannister nauttivat kesälomastaan laitumella. 

Hevoset tulivat elämääni vasta aikuisiällä. En ole koskaan ollut ponityttö, vaikka ensimmäinen oma hevonen olikin vuonohevonen. Pekko vuoniksen kanssa treenattiin kouluratsastusta. Kesät kisattiin ja talvet kuljettiin metsissä. 

Ajatus omasta suomenhevosesta kävi mielessä jo ennen vuonovuosia, mutta toteutui vasta 15 ponivuoden jälkeen. Ilolan Seilorista piti tulla ravihevonen, olihan suvussa Vekseli. Ravuria Seikusta ei kuitenkaan tullut vaan hänestä tuli paljon paljon enemmän. Hänestä tuli elämäni hevonen! 

Vaikka harrastan tavoitteellisesti, tärkeintä on kuitenkin tunne. Ilot ja surut kuuluvat elämään, mutta hevoselämässä tunteet ovat jotenkin syvempiä. Kaikkein parasta on kun ne tunteet pystyy jakamaan. 

Raviyhteisössä suuria tunteita jaetaan päivittäin ja yhteisö pitää huolta ”omistaan”. Olen edelleen kovin hämmentynyt siitä miten paljon ystävyyttä, auttamista ja kannustusta olen saanut osakseni raviharrastuksen myötä. 

Ravikortin ajaminen oli noussut esiin toisinaan, mutta rohkeus ei ihan riittänyt. Keväällä asiat olivat loksahtaneet siltä osin kohdalleen, että tajusin istuvani sellaisen ruunan kärryillä, jonka kanssa volttaaminen voisi olla mahdollista. Asia piti vielä varmistaa käymällä uuden hevosen kanssa radalla. Kaikki sujui hyvin ja ilmoitin itseni korttikurssille. 

Kurssi alkoi pääsykokeella, jolloin koko porukka saapui radalle valjastamaan kurssihevosensa. Taisin olla ainoa, jonka hevonen valjastettiin nahkaremmejä pyöritellen. Tämä huomioitiin myös loppukokeessa. On ollut aika, jolloin korttikurssilla vaadittiin perinteisen valjastuksen taito, mutta nykyään selviää pikalukkoja napsauttamalla. 

Teoriaopintoja oli viitenä iltana, joista yhden piti eläinlääkäri. Poikkeusoloista johtuen ravikilpailusääntöjä opiskeltiin etänä. Harmi sinänsä sillä meillä oli mukava kurssiporukka, jonka kanssa olisi ollut kiva kokoontua livenä Metsämäen kahviossa. 

Volttausharjoitukset aloitettiin ilman hevosta. Ennen kyseistä iltaa minulla ei ollut mitään käsitystä siitä miten radalla pyöritään ja luulen, etten ollut ainoa. Onneksi joukossa oli ponityttöjä, joilla asia oli hallussa. 

Hevonen otettiin mukaan harjoituksiin neljä kertaa ennen kenraaliharjoitusta ja loppukoetta. Toimiva hevonen korttikurssilla on aarre. Lisäksi tuli todettua, että suomenhevonen pärjää lämminveristen seassa ihan mainiosti. 

Loppukoepäivän iltana päivitin faceen seuraavanlaisen tekstin: Haaveita pitää olla ja joskus ne toteutuvatkin. Yksi etappi taas taputeltu ja erään ravimiehen sanon, kansalaisvelvollisuus suoritettu! Jos voisin kiittää hevosta, tekisin sen nyt. No ainakin yritin halata Toivoa kovin ja annoin vähän herkkujakin. Niin kärsivällisesti hän kiersi volttirinkiä uudestaan ja uudestaan. Sitä en tiedä, että uskallanko koskaan istua kuskin penkillä oikeissa raveissa, mutta se voisi olla seuraava haave! 

Kiitos Antero, Henri, Maria ja Piia kärsivällisyydestä ja kannustuksesta!

T: Jonna ja Jamppa

IMG 20210710 103836IMG 20210710 103836

Vuodenkierrossa hevoskasvattajalle osuu useampi karkkipäivään verrattava hetki: jalostuskuvastojen ilmestymispäivät, orivalintojen pohtiminen, sukujen yhteen sovittelu, valmentajien ja muiden hevoskasvattajien kanssa käydyt keskustelut, ikäluokkatilastojen tarkistelu. Sitten vihdoin se päivä, jolloin päätös syntyy, tulevan isäoriin varaaminen, päivä, jolloin tamma viedään oriasemalle, siemennyspävä(t) ja toivottu tiinehtyminen, joka vahvistuu vielä 30 vrk ultrassa. Kaikki hienoja, elämänmakuisia hetkiä, täynnä odotusta ja vähän jännitystäkin!

Alkaa pitkä odotus, jona aikana kantavasta tammasta pidetään mahdollisimman hyvää huolta: rehut analysoidaan ja ruokinta katsotaan kohdalleen, tehdään suunnitelma koko tiineyden ajaksi. Kaviot hoidetaan säännöllisesti, jotta tammalla olisi hyvä liikkua. Madotukset ja rokotukset merkitään kalenteriin ja toteutetaan suunnitelman mukaan. Elämä pidetään niin säännöllisenä ja stressittömänä kuin se arjessa on mahdollista, ja huolehditaan, etteivät vieraat virukset tai muut pöpöt pääse vaarantamaan emän ja sikiön terveyttä.

Tiineyden loppuvaiheessa alkaa varsomiseen valmistautuminen. Jokaisen kasvattaja huulille nousee varmasti hymy, kun näkee varsan liikkuvan pontevasti tamman vatsassa. Emän katse ”kääntyy sisäänpäin”, sekin keskittyy varsan liikkeiden tarkkailuun. Vähitellen, tiineyden lähetessä loppuaan varsan liikkeet vähenevät, kasvun myötä tila käy ahtaammaksi, ja napakat potkut jäävät muistoiksi, tallenteiksi kännykkään ja kasvattajan muistiin. Välillä kasvattajan mieleen hiipi varmasti pelko, ovatko varsan liikkeet loppuneet kokonaan?

Varsomishetken odottelu on kihelmöivää, ja yöunet jäävät vähiin. Tamman utareen kasvua seurataan, odotetaan vahatippojen muodostumista ja hännäntyvessä olevien lihasten ja jänteiden löystymistä, tamman kehon valmistautumista synnytykseen. Varsomiskarsina oljitetaan hyvissä ajoin, ja valvontakamera asennetaan paikkaan, josta on optimaalinen näkyvyys mahdollisimman laajalle. Kun kamera ja sen kuvanlaatu on hyvä, tamman öistä karsinaelämää on mielenkiintoista ja opettavaistakin seurata: liikehdintää, makuullemenoa, syömistä, vedenjuontia. Välillä, kun ei jaksa pitää silmiään auki, riittää äänimaailma: heinien rouskutus, olkien kahina, huokailut, ähinät ja kuorsaus, miksei pissaamisten ja kakkaamistenkin äänet, antavat osviittaa siihen, onko yö rauhallinen, vai aiheuttaako alkava varsominen poikkeamista tavanomaiseen.

H-hetki, onnistunut varsominen on nopea tapahtuma, ja silti sekunnit ja minuutit tuntuvat pitkiltä. Varsan etukavioiden ja turvan ollessa edes pilkahduksena näkyvillä voi jo kerran huokaista: onnistumisen edellytykset ovat jo suuret!

Kun varsa on kokonaan syntynyt, emä hiukan huilannut ja varsa päässyt jaloilleen ja imemään vahvaa ja ravitsevaa ternimaitoa, on aika palkita tamma herkkujuomalla ja jättää äiti ja lapsi tutustumaan toisiinsa.

Kasvattaja saa kävellä hymyssäsuin lämpimään tupaan ja avata…

…. vaikka sen karkkipussin!

Virpi Ylitalo Toiminnanjohtaja Varsinais-Suomen Hevojalostusliitto ry

20200810 211755

viesker

(Viesker 28v. valmistautuu radalle menoon katsomalla omaa kuvaansa screeniltä Vermon kuninkuusraveissa 2017, kuva Sari Mäki)

Ihanaa ihanampi yhteisöllisyys!

Sosiologi Ferdinand Tönniesin mukaan yhteisöllä tarkoitetaan yksilöiden ja ryhmien välistä suhdetta, jota yhteisön jäsenet pitävät arvokkaana. Yhteisöä luonnehtii sitoutuminen siihen ja solidaarisuus sen jäsenten kesken.

Hevosmies, ratsutäti, ponityttö, tallipoika, heppahullu, mitä näitä kaikkia nimityksiä sitten onkaan. Joku saatta pitää nimityksiä loukkaavina, vähättelevinä, leimaavina, mutta toisille ne voivat olla kunnioitusta osoittavia. ”Hän se on oikea Hevosmies!” tokaisu saatta ilmaista suurta ihailua tai ehkä toisaalta ponitytöksi nimittely voidaan kokea tytöttelynä, vähättelynä, kun ollaan jo aikuistumisen kynnyksellä, mutta vielä harrastuskumppanina on oma uskollinen poni. Yhteistä näille kaikille nimikkeille on kuitenkin rakkaus upeaa eläintä, hevosta, kohtaan ja sitoutuminen ryhmän sääntöihin ja yhteisön normeihin. Solidaarisuus näkyy myös vahvana. Kaveria ei jätetä pulaan on sitten kysymys hevosihmisestä tai ystävästämme hevosesta.

”Hyvä yhteisö on täynnä toisiaan kunnioittavia persoonia. Yksilöllisyys rikastaa kokonaisuutta tehden siitä vivahteikkaan ja mahdollistaa yhteisön kehittymisen”. (Raina & Haapaniemi 2005). Tämä määritelmä sopii täydellisesti kuvaamaan myös hevosmaailman yhteisöä. Hevosihmisyhteisö on täynnä erilaisia, toinen toistaan mielenkiintoisempia persoonia ja kaikille yhteistä ja ominaista on yhteys myös hevoseen. Ikään, ansiotuloihin tai koulutukseen katsomatta kaikkia kohdellaan tasavertaisina. Sanotaan, että hevosihminen toisen tunnistaa, heidän väliltään jutut eivät lopu ja tämän olen itsekin lukuisia kertoja saanut todistaa. Itse aloitin ponityttönä kymmenkesäisenä ja teini-iässä elämääni ilmestyivät nopeat ja kauniit ravihevoset. Olen siis ollut ”heppahullu” jo reilut neljäkymmentä vuotta. Yhteistä näille molemmille harrastusympäristöille oli siinä kummassakin ympäristössä toimivien ihmisten ihailu ja kunnioitus tuota upeaa uljasta eläintä kohtaan. Molemmissa hevosurheilun lajeissa oli myös vahva yhteisöllisyyden tunne, olimme samaa porukkaa yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Näiden vuosien aikana tämän upean harrastuksen parissa olen saanut tutustua lukuisaan joukkoon mielenkiitoisia persoonia, joita en välttämättä olis tavannut ilman yhteistä tekijää, hevosta. Jokaiselle meistä on sattunut ja tapahtunut monenmoisia kommelluksia hevosten parissa ja niiden sattumusten kertominen ja kokemusten vaihtaminen on ollut parasta. Monet kertomukset saattavat muuttaa muotoaan matkan varrella ja näin on syntynyt legendoja, mutta ne kaikkein uskomattomimmat tarinat ovat usein olleet kuitenkin täyttä totta ja osalla näiden tarinoiden kertojista on jo itsessään legendan maine ansioituneina  tarinakertojina.

Ison hevosihmisyhteisön alla voi olla monia pienempiä ryhmittymiä. Esimerkiksi hevosihmiset -> ravi-ihmiset -> Metsämäen ravi-ihmiset. Oma yhteisö tai ryhmittymä on meille kaikille se läheisin. Tunnetaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja oman alueen muita jäseniä kannustetaan ja heidän kanssaan jaetaan yhteiset ilot ja surut. Itse seuraan aina mielenkiinnolla oman alueen hevosten menestymistä ja mikä voisi olla sen hienompaa, kun vaikka oman tallin hevonen voittaa ravilähdön ja sitä saadaan yhdessä juhlistaa kakkukahveilla.  Valitettavasti kaikkeen urheiluun kuuluu myös epäonnistumiset, pettymykset ja loukkaantumiset ja niiden tapahtuessa toiselle, omien kokemusten kautta on myös mahdollista ymmärtää kanssaharrastajan tuntemukset.

Yhteisöön kuulumiseen kuuluu myös yhdessä tekeminen. Parhaiten tämä on ollut omalla radallamme näkyvänä kuninkuusraveja rakennettaessa. Olen saanut itse olla mukana Metsämäen raviyhteisössä kolmien kuninkuusravien aikana ja joka kerta on ollut hienointa olla mukana sitä innokasta porukkaa, joiden työpanoksen avulla onnistuimme järjestämään hienot tapahtumat, joista olimme ylpeitä vielä pitkään jälkeen päin. Omasta ja oman yhteisön hyvästä työstä pitää osata olla ylpeä. Meillä on hieno ravirata ja mahtava Metsämäen hevosihmisyhteisö!

Maailma kuitenkin muuttuu. Myös hevosurheilun maailma muuttuu ja uusia haasteita tulee vastaan. Oman yhteisön rooli kasvaa suuremmaksi, kun taloustilanne, korona tai vaikkapa kiertävät hevosten tartuntataudit luovat meille uusia haasteita, joita voimme voittaa vain toimimalla yhtenäisenä yhteisönä. ”Uskonto kymmenen, matikka nelonen” on meille kaikille hevosyhteisöön kuuluville niin tuttu sanonta, mutta valitettavasti ei aina kovin kaukana totuudesta. Uskoa ei saa kuitenkaan menettää, sillä me kaikki hevosurheilun ja hevosten kanssa toimivat ammattilaiset ja harrastajat voimme vaikuttaa siihen, millaisena lajimme näkyy tulevaisuudessa. Me emme itse saa menettää uskoa lajiin ja sen hienouteen. Pyritään mielummin kasvattamaan tätä yhteisöä ja samaan mahdollisimman moni näkemään sama, mitä me näemme rakkaassa harrastuskumppanissamme ja se ilo, minkä hevonen meille antaa!

-Sari Mäki

Sari1

(Kuva lainattu Ravinetistä. Oman hevosen voitto on sillä hetkellä maailman paras tunne! kuva: Ravinetti)

Sari2

(Pappa ja pappan paras kaveri Eppu. Kuva Sari Mäki)

Kuva 1 Hännilän tila, kesällä 2020Myönnettäköön heti alkuun, että olen hevoshullu, tätiratsastaja, hevosmummoilija ja totoilija. Joissain piireissä näille termeille hymähdellään, mutta itse kannan tittelini ylpeydellä.

Hevoskärpänen pääsi iskemään jo kaksivuotiaana, kun ryömin isoisäni työhevosen jaloissa heti, kun lapsenvahdin silmä vältti. Lapsenvahtina usein olikin isoisäni, joka samalla teki töitä, koska eihän kukaan nyt jouten voinut maaseudulla olla. Isoisä ei koskaan hankkinut autoa, koska silloin olisi kuulemma laiskistunut, vaan reissut tehtiin joko hevosella, polkupyörällä tai potkukelkalla. Hän oli hieman kovempaa tekoa kuin jälkisukupolvensa, jotka ajavat autolla lähikauppaan kilometrin matkan.

Kun vuosia tuli muutama lisää, pääsin tutustumaan sedän luona ravihevosiin. Parasta oli päästä mukaan istumaan koppakärryihin tai rekeen, ja maisemat vaihtuivat! Ei yhtään haitannut, että lumipaakkuja tai hiekkaa lenteli silmiin, olin sitä mieltä, että tämä oli hienointa, mitä ihminen voi kokea! Ehkä myöhemmin tuli muitakin asioita.

Sedällä oli vuosien varrella suomenhevosia, lämminverisiä ja jopa orlovilaisia. Näistä ensimmäiseksi omaksi hevoseksi valikoitui suomenhevonen, jonka setä huusi Turun Kuninkuusravien hevoshuutokaupasta, ja kovana kauppamiehenä sai siitä myytyä minullekin osuuden. Tämä tapahtuma lienee ollut se kuuluisia pikkurilli, jonka jälkeen lähti koko käsi.

Hevosomistajuus toi mukanaan tarpeen oppia lisää hevosista, hevosmiestaidoista, valmentamisesta, huoltamisesta, elinolosuhteista ja niin edelleen. Tämä taas johti siihen, että muutama vuosi sitten liityin Turun Hippos Ry:n jäseneksi, koska halusin olla vaikuttamassa Metsämäen toimintaan ja raviurheilun tukemiseen alueellamme. Haluan, että jokaisella olisi mahdollisuus tutustua hevoseen lähietäisyydeltä ja kokea tämän upean eläimen läsnäolo.

Olen ottanut mukaan hevosharrastuksiin ystäviäni, jotka ovat saaneet läheltä kokea ne suuret tunteet, joita koetaan häviön, voiton tai onnistumisen hetkellä. Näistä monia voin kutsua myös nyt kimppalaisiksi, jotka odottavat innolla pääsyä radan varteen jännittämään oman hevosen suoritusta. Hevoshulluus on mielestäni hyvällä tavalla tarttuvaa.

Kirjoittaja: Niina Soinila, Turun Hippos Ry:n hallituksen jäsen.

Kuva Miss Marketing, Team Cash Flow, Kuva: Laura Katajisto

Niina Blogi kuva1

Kuva Menolexa Rols rattaillaan Antti Ala-Rantala, Team Noidannuolet, Kuva: Kirsi Kantokoski

Niina Blogi kuva2

Kuva Urho Ilmari, Tiimi Urholliset, Kuva: Carina Lindroos

Niina Blogi kuva3

Vaikka olen juuriltani satakuntalainen ja asun nykyään Uudenmaan puolella, Varsinais-Suomi ja tämän alueen hevosihmiset ovat niitä, kenen kanssani suurimman osan päivistäni vietän. Varsinais-Suomi on hevostiheää aluetta. Tiheää maakunnassa on myös hevosten kanssa harrastavien ihmisten, sekä hevosalan ammattilaisten määrä. 

Kasvatustoiminta on koko hevosalan perusta, sen kivijalka. Varsinais-Suomi on vahvaa hevoskasvatusaluetta. Maakunnassamme on useita oriasemia ja ammattitaitoisia eläinlääkäreitä. Suuri osa Suomen tammakannasta astutetaan juuri Varsinais-Suomessa. Meillä on pitkäjänteisiä ja ammattitaitoisia poni-, ratsuhevos-, ja ravihevoskasvattajia. Moni heistä alansa huippuammattilaisia, osa jopa pioneereja. Varsinais-Suomi tarjoaa edulliset kasvatusolosuhteet varsoille ja varsojen kasvattamisen ja hoitamisen osaaminen on korkeaa kasvattajiemme keskuudessa. 

Varsinais-Suomessa on useita hoidettuja harjoitusraviratoja ja kaksi oppilaitosta, jotka kouluttavat uusia hevosalan ammattilaisia. Useat maakuntamme hevosklinikat hoitavat ammattitaidolla alueen hevoskantaa. Maakunnassamme on Suomen ensimmäinen raviponikoulu, jonka toiminta jatkuu taas pienen tauon jälkeen. Vahva harrastajakunta, niin ravi- kuin ratsupuolella, ovat toiminnan pyörimässä pitävä voima. Yhteistyötä alueella tehdään ravi- ja ratsuihmisten kesken ja SRL Lounais-Suomi on aktiivinen raviradan kumppani.

Ennen kaikkea Varsinais-Suomessa on huikeita hevosalan ammattilaisia, joiden osaamista saa ihailla joka päivä. Meillä on Suomen parhaimpia valmentajia, menestyneimpiä ohjastajia ja ratsastajia, huippuhevosenhoitajia, kengittäjiä ja eläinlääkäreitä. Alueemme kasvattajat kasvattavat suomen menestyneimpiä hevosia ja poneja. Ja mikä hienointa, meillä on useita nuoria ammattilaisia, jotka kehittävät itseään ja toimintaansa joka päivä. Kaiken tämän kruunaavat upeat hevoset ja ponit.

Kuten tekstistä näkyy ja kuuluu, olemme Metsämäessä ylpeitä maakuntamme hevosihmisistä ja heidän hevosistaan. Pitkään olemme suunnitelleet tapaa, jolla voisimme tuoda paremmin heitä ja heidän mielipiteitään esille. Tämä on tämän blogin ensimmäinen teksti, mutta toivomme täyttävämme sivuja jatkossa hevosharrastajien ja ammattilaisten kirjoituksilla. Erilaiset persoonat, ihmiset ja tarinat ovat lajimme suola ja sokeri. Blogi on aloitettu ja areena on auki. 

 

EevaKarvonenKirjoittaja on Turun Hippos ry tomitusjohtaja

© Turun Hippos Ry 2021   •   Sivut WebGarden Oy