Kuva 1 Hännilän tila, kesällä 2020Myönnettäköön heti alkuun, että olen hevoshullu, tätiratsastaja, hevosmummoilija ja totoilija. Joissain piireissä näille termeille hymähdellään, mutta itse kannan tittelini ylpeydellä.

Hevoskärpänen pääsi iskemään jo kaksivuotiaana, kun ryömin isoisäni työhevosen jaloissa heti, kun lapsenvahdin silmä vältti. Lapsenvahtina usein olikin isoisäni, joka samalla teki töitä, koska eihän kukaan nyt jouten voinut maaseudulla olla. Isoisä ei koskaan hankkinut autoa, koska silloin olisi kuulemma laiskistunut, vaan reissut tehtiin joko hevosella, polkupyörällä tai potkukelkalla. Hän oli hieman kovempaa tekoa kuin jälkisukupolvensa, jotka ajavat autolla lähikauppaan kilometrin matkan.

Kun vuosia tuli muutama lisää, pääsin tutustumaan sedän luona ravihevosiin. Parasta oli päästä mukaan istumaan koppakärryihin tai rekeen, ja maisemat vaihtuivat! Ei yhtään haitannut, että lumipaakkuja tai hiekkaa lenteli silmiin, olin sitä mieltä, että tämä oli hienointa, mitä ihminen voi kokea! Ehkä myöhemmin tuli muitakin asioita.

Sedällä oli vuosien varrella suomenhevosia, lämminverisiä ja jopa orlovilaisia. Näistä ensimmäiseksi omaksi hevoseksi valikoitui suomenhevonen, jonka setä huusi Turun Kuninkuusravien hevoshuutokaupasta, ja kovana kauppamiehenä sai siitä myytyä minullekin osuuden. Tämä tapahtuma lienee ollut se kuuluisia pikkurilli, jonka jälkeen lähti koko käsi.

Hevosomistajuus toi mukanaan tarpeen oppia lisää hevosista, hevosmiestaidoista, valmentamisesta, huoltamisesta, elinolosuhteista ja niin edelleen. Tämä taas johti siihen, että muutama vuosi sitten liityin Turun Hippos Ry:n jäseneksi, koska halusin olla vaikuttamassa Metsämäen toimintaan ja raviurheilun tukemiseen alueellamme. Haluan, että jokaisella olisi mahdollisuus tutustua hevoseen lähietäisyydeltä ja kokea tämän upean eläimen läsnäolo.

Olen ottanut mukaan hevosharrastuksiin ystäviäni, jotka ovat saaneet läheltä kokea ne suuret tunteet, joita koetaan häviön, voiton tai onnistumisen hetkellä. Näistä monia voin kutsua myös nyt kimppalaisiksi, jotka odottavat innolla pääsyä radan varteen jännittämään oman hevosen suoritusta. Hevoshulluus on mielestäni hyvällä tavalla tarttuvaa.

Kirjoittaja: Niina Soinila, Turun Hippos Ry:n hallituksen jäsen.

Kuva Miss Marketing, Team Cash Flow, Kuva: Laura Katajisto

Niina Blogi kuva1

Kuva Menolexa Rols rattaillaan Antti Ala-Rantala, Team Noidannuolet, Kuva: Kirsi Kantokoski

Niina Blogi kuva2

Kuva Urho Ilmari, Tiimi Urholliset, Kuva: Carina Lindroos

Niina Blogi kuva3

© Turun Hippos Ry 2021   •   Sivut WebGarden Oy